Satakuntatalo

1998

Satakuntatalo

Satakuntatalon suunnittelija oli arkkitehti Einari Teräsvirta (1914-1995), joka sai Helsingin Kampissa sijaitsevan rakennuksen kutsukilpailu voiton pohjalta suunniteltavaksi. Rakennustyöt aloitettiin vuonna 1950, mutta lakkoilu, inflaatio ja vaikeudet rakennustarvikkeiden saatavuudessa viivästyttivät rakennuksen valmistumista vuoteen 1952. Samana vuonna rakennus toimi olympiakisojen ulkomaalaisten lehtimiesten asuntolana. Sittemmin Satakuntatalo on toiminut opiskelijoiden asuntolana ja kohtaamispaikkana. Rakennus on Einari Teräsvirran laajan tuotannon ensimmäinen merkittävä kohde.

Satakuntatalon suoraviivainen ja massiivinen vuolukiviverhoiltu ulkohahmo kätkee sisäänsä pehmeämmän, pienimittakaavaisemman ja tilasarjoiltaan rikkaan maailman. Rakennuksen ulkoarkkitehtuuria voidaan luonnehtia moderniksi, mutta sisätilat edustavat 1940-luvun materiaaliromantiikkaa. Rakennuksen kohokohtana on sen keskellä 3.-5. kerroksissa sijaitseva juhlahuoneisto ravintolan, juhlasalin, kirjaston ja kiltatilojen, sekä niihin liittyvien aulojen muodostama vertikaalinen tilasarja. Puun käytöllä näissä tiloissa on ratkaiseva tunnelmaa tuova ja akustoiva merkitys.

Peruskorjauksen arkkitehtisuunnittelun lähtökohtina ovat olleet rakennuksen arvojen huomioiminen ja autenttisuuden säilyttäminen. Käyttäjällä oli tarpeita uudistaa ja kehittää ravintola- ja majoitustoimintaa. Keittiö- ja neuvottelutilat tarvitsivat myös ajanmukaistamista. Rakennuksen LVIS-järjestelmät olivat teknisesti vanhentuneet ja uusimisen tarpeessa. Rakennustoimenpiteet ja tilojen muutokset pyrittiin minimoimaan ja kaikki kunnostettavissa oleva pyrittiin säilyttämään.

Peruskorjauksen omiksi suuriksi kokonaisuuksiksi muodostuivat mm. Lapinrinteen puoleisten ikkunoiden kunnostus sekä puupaneeleiden restaurointi. Ikkunoiden ääneneristysongelman oli aiheuttanut Kampin liikennetunnelin rakentaminen ja Satakuntatalon edestä kulkeva bussiliikenne. Vanhat puuikkunat kunnostettiin niin , että ne säilyttivät alkuperäisen ilmeensä niin sisään- kuin ulospäin. Karmisyvyyttä kasvatettiin ikkunapuitteiden väliin sijoitetulla lisäkarmilla. Myös sisäpuitteen lasi vaihdettiin paksumpaan tehtyjen laskelmien mukaan.

Satakuntatalossa on käytetty erittäin rikasta materiaalivalikoimaa. Kiviaineksista on käytetty esimerkiksi vuolukiveä, graniittia, marmorimosaikkia, sekä tiiltä useissa väreissä. Puupinnoissa on käytetty myös eksoottisempia puumateriaaleja kuten teakia, tammea, wengeä, saarnia, sapelimahonkia ja mahdollisesti myös bubingaa. Materiaalin rikkaus teki myös peruskorjauksesta ja entisöinnistä erittäin haastavaa. Alkuperäisiä materiaaleja ja pintakäsittelyitä pyrittiin säilyttämään mahdollisimman paljon. Juhlasalissa jouduttiin tekemään myös uutta, vanhaa imitoivaa puupintaa. Kunnostuksen päämenetelmiä olivat kevythionta, kiillotushionta, facilissimo-käsittely sekä lakkaus alkuperäisen käsittelyn ja kohteen kunnon mukaan.

Lyhennelmä PUU 4/1999 lehden tekstistä.

Sijainti: Helsinki

Rakennuttaja: Satalinnan säätiö / Kaisa Ritala, Hannu Uusihonko, Valvoja Kalevi Järvinen

Arkkitehtisuunnittelu: ARRAK Arkkitehdit Oy / Matti Rautiola, Hanna Pitkänen, Niko Tiula, Marko Pääjärvi ja Kaj Albäck

Rakennesuunnittelu: Rak.ins.tsto P&T Jauhiainen / Tapio Jauhiainen

LVI-suunnittelu: Ins.tsto Leo Maaskola / Jukka Sainio

Sähkösuunnittelu: Ins.tsto Suunnittelukaari / Klaus Korpela

Sisustussuunnittelu: Studio Kaisa Blomstedt / Kaisa Blomstedt, Ulla Enqvist

Pääurakoitsija: APP Palmberg

Puuosien entisöinti: Ukri Oy / Seppo Kokkonen, Lauri Virolainen ja Katariina Jussila


Valokuvat: Matti Karjanoja