Vallilan Toimisto

Helsingin Vallilan SOK:n varasto- teollisuus- ja toimistokortteli on arvokas ja tärkeä osa suomalaista arkkitehtuurihistoriaa. Sen varhaisimmat rakennukset edustavat pohjoismaista klassismia ja sisältävät viitteitä tulevasta funktionalistisesta tyylisuuntauksesta. Osa korttelin rakennuksista edustavat tyylipuhdasta osuuskauppafunkkista.

Kortteli on rakentunut neljässä vaiheessa. Sen vanhin säilynyt rakennus Satamaradankadun varrella valmistui vuonna 1920 ja laajennusosa vuonna 1929. Tehdasrakennukset suunniteltiin SOK:n rakennusosastolla arkkitehti Valde Aulangon toimesta. 

Sturenkadun varren merkittävä kaupunkikuvallinen paahtimo- ja trikootehdaslaajennus valmistui vuonna 1936. Se edustaa leimallisesti koko maahan levinnyttä SOK:n osuuskauppafunkkista. Laajennuksen Satamakadun puoleinen kulmaus on osa Koy Vallilan toimiston kiinteistöä. Muilta osin laajennus on kahvipaahtimo Meiran hallussa.

Laajennuksena tehty Fleminginkatu 36 kulmauksen täysfunktionalistinen varastorakennus valmistui vuonna 1938. Sen suunnittelutyö tehtiin SOK:n rakennusosastolla arkkitehti Erkki Huttusen johdolla.

Peruskorjauksen kohteena olleet Koy Vallilan Toimistojen rakennukset on aikanaan muutettu teollisuuskäytöstä toimistokäyttöön ja ne ovat vuosien aikana olleet useiden muutoksien kohteena. Parhaiten alkuperäisinä säilyneitä osia ovat rakennusten porrashuoneet D, F ja G.

Voimassaolevassa asemakaavassa rakennukset on merkitty vahvalla sr-2 määräyksellä. Peruskorjauksen suunnittelutyö tehtiin yhteistyössä kaupunginmuseon kanssa. Sisäpintojen materiaali- ja väriselvitykset teki erillinen interiöörikonservaattori. ARRAK Arkkitehdit teki koko korttelin laajan rakennushistoriaselvityksen, joka on julkaistu kirjana. 

Juuri valmistuneessa peruskorjauksessa rakennuksen koppikonttoritoimistot on muutettu kaikissa kerroksissa kokonaan joustaviksi monitilatoimistoiksi nykypäivän vaatimusten mukaisesti uusimalla kaikki talotekniikka. Toimistokompleksin tarvitsema kokouskeskus sijoitettiin Fleminginkatu 36:n korkeaan ensimmäiseen kerrokseen hyödyntäen tilan välikerroksta. Rakennuksen nykyinen käyttötarkoitus toimistorakennuksena on säilynyt.

Rakennuksen rakenteiden kunnon ja niiden mikrobi- ja haittainepitoisuuksien vuoksi peruskorjauksen korjausaste muodostui hyvin korkeaksi. Julkisivujen alkuperäisenä säilyneitä terastirappauksia lukuunottamatta rakennusten julkisivurappaukset uusittiin käyttäen niiden vanhaa tekniikkaa. Suurin osa maalatuista puu- ja teräsrakenteisista ikkunoista ja ovista joko uusittiin tai kunnostettiin alkuperäisiä detaljeja noudattaen. Myöhemmin muutetut tai uusitut alumiiniset ikkunat palautettiin alkuperäisen tyyppisiksi teräsikkunoiksi.